Hyvä, että etenkin eettiset näkökulmat herättävät keskustelua – viimeinkin. Yllä nostetuista kysymyksistä keskustelun kolonialistisesta vivahteesta, ihmisoikeudellista kysymyksistä, koulutusviennin eetoksesta ja ihan konkreettisista viennin sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä (vrt. kaksoiskäyttöteknologioiden säätely) on perätty keskustelua useaan otteeseen (yleensä valitettavasti vain opiskelijoiden toimesta). Ongelma vain on, ettei kiinnostusta aiheeseen ole tästä näkökulmasta löytynyt ministeriöstä saati sitten paikalliselta taholta. Keskustelun avaukset on lähinnä torpattu ”turhana peikkona” tai muutosvastarintana.
Takalalle haluaisin todeta, että mielelstäni kansainvälinen liikkuvuus niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin parissa on erittäin suotavaa globaalissa maailmassa ja se on ainoa keino keskinäisen ymmärryksen ja tasapainoisemman ja -arvioisemman maailman luomisessa. Haluaako Takala lopettaa kaiken liikkuvuuden suuntaan ja toiseen aivovuodon estämiseksi, vai mikä oli puheenvuorosi pointti? Ja on totta, että Suomi on kallis maa jo nyt kehitysmaista tulevalle opiskelijalle, en vain näe lukukausimaksuja ratkaisuna ongelmaan.. Koulutusyhteistyö kehitysyhteistyön muotona on sen sijaan mielestäni ihan kannatettavaa ja järkevää, sitä tehdään jo nyt ja sitä voisi tehdä enemmänkin. Koulutusta kehitysyhteistyön puitteissa tehdään kuitenkin siten, että pyritään oikeasti varmistamaan sen positiiviset vaikutukset kehittyvissä- ja kehitysmaissa. Koulutusviennin eli yliopistojen harjoittaman voittoa tavoittelevan liiketoiminnan kustantaminen kehitysyhteistyörahoin on kuitenkin mielestäni ihan eri asia ja todellakin kaksinaamaista.
